Informaatioarkkitehti on undercover organisaatioterapeutti

Mietiskelin tässä työviikon taas alkaessa elämääni informaationhallinnan parissa. Informaatioarkkitehtuuri oli erityisesti mielessä ja oma panokseni informaatioarkkitehtina. Mitähän tässä on tullut vuosien aikana tehtyä ja opittua. Mikä on tärkeää tässä työssä? Mikä tekee hyvän informaatioarkkitehdin? Tai loistavan informaatioarkkitehdin? 

Olen ollut informaation parissa kohta 18 vuotta ja enemmän kuin mitään muuta, olen todennut, että onnistunut informaatioarkkitehti päätyy työssään jonkinlaiseen organisaatioterapeutin rooliin. Parhaat kohtaamani informaatioarkkitehdit, jotka saavat aikaan todellista muutosta ja tekemisen riemua palvelemissaan organisaatioissa, ovat ennen kaikkea laajasti ihmisiä ymmärtäviä, suoraan ja ystävällisesti mielipiteitään ilmaisevia, avarakatseisia siltojen rakentajia. Undercover organisaatioterapeutteja. 

Eikä siinä, tehdään me tietysti näkyviä tuotoksiakin – informaatioarkkitehtuuri on yhteisen tiedon jäsentämistä ja määrittelyä, tietomallien laatikointia, prosessien ja jaetun tietopääoman yhtenäistämisen kuvausta ja meditointia, integraatioarkkitehtien kanssa pähkäilyä kuinka jaettu tieto saataisiin liikkumaan boxista toiseen aiheuttamatta kovin näkyvää kaaosta…jne.  

Mutta kaikki tuo on tekniikkaa ja loppujen lopuksi sellaista minkä yritykset ja organisaatiot joko jo osaavat (mutta eivät ole huomanneet sitä) tai oppivat aika nopeasti. Tuotosten tekeminen ei ole se vaikea kohta informaatioarkkitehtuurissa. En siis väitä, että esimerkiksi integraatioiden rakentaminen olisi helppoa ja leppoisaa työtä – olen istunut sen verran usein integraatiopalavereissa pää pyörryksissä, etten tohtisi moista väittää – totean vain, että kaiken muun teknisen rakentelun lomassa erilaiset tiedon rakenteet eri järjestelmien välillä ja puuttuvat tai ylimalkaiset tiedot siitä mitä mikäkin taulu ja kenttä tarkoittaa, ovat päänvaivaa aiheuttavia kohtia. 

Tämä gappi on informaatioarkkitehdin työmaata ja sen sulkeminen on joka kerta äärimmäisen kiehtova tehtävä. Ja se ei riipu siitä kuinka teknisesti taitava informaatioarkkitehti on tai kuinka monta kertaa hän on voittanut väittelyn Inmon vs Kimball.  

Tämän gapin sulkeminen riippuu siitä kuinka hyvin informaatioarkkitehti osaa jutella 1) liiketoiminnan edustajien kanssa tehokkuudesta ja kannattavuudesta ja funneleista ja risk ratioista ja strategiasta 2) kehittäjien kanssa API:sta, relaatiokannoista, ohjelmoinnista, integraatioplatformeista, tieto-ohjautuvasta sql:stä 3) prosessi-omistajien kanssa kuinka potentiaalisesta asiakkaasta tulee asiakas, kuinka tuotteen mallinnusprosessi etenee, kuinka perintä hoidetaan tai kuinka tuotantolinjasta saadaan parhaat tehot irti. 

Juttuseuraa on toisinsanoen leveälti ja syvälti läpi organisaation. Ei voi pysyä vain yhdessä liiketoimintayksikössä, tiimissä tai prosessissa, koska informaatio on luonteeltaan koko organisaation läpi liukastelevaa ainesta. Myöskään ei voi pysyä vain itselleen mukavimmalla alueella koska ”yhteinen tieto” ei synny muuten kuin yhdessä tekemällä ja yhdessä tekeminen tarkoittaa laajaa juttuseuraa. Ja tämä laaja juttuseura ei halua – usein kiireistä – aikaansa kuluttaa informaatioarkkitehtiin, joka ei ymmärrä mitä hänelle yritetään kertoa. Kolmanteen palaveriin he eivät enää jaksa tulla. 

Ihmisten ymmärtäminen ja ylipäänsä ihmisistä kiinnostuminen on informaatioarkkitehtuurin, informaatioarkkitehdin työn ydin. Tietomallien ja kaavioiden ja virtojen piirtäminen on by far helpoin osuus koko työstä. Näihin on kirjoja, on referenssejä, on koulutusta. Ne kaikki voi ostaa. Taitoa ja kehittymishalua nämäkin vaatii, mutta väitän että nämä on huomattavasti helpommin opittavissa kuin taito houkutella esille ja ymmärtää monenkirjavan ihmisjoukon toiveet ja tarpeet. Tietomalli on melko helppo piirtää, kunhan ensin tietää mitä tietoa tarvitsevat liiketoimintayksiköt tarkalleen ottaen tarvitsevat ja haluavat.  

Tähän ei pääse kiinni tekniikalla vaan sydämellä. Taito keskustella ja houkutella ihmiset avautumaan, taito inspiroida ihmiset kiinnostumaan informaatiosta ja sen tuhansista mahdollisuuksista, taito kääntää puhutut lauseet malleiksi, kaavioiksi, tietovirroiksi, taito pitää keskustelua yllä kiinnostavasti niin liiketoiminnalle, kehittäjälle kuin prosessi-omistajalle (ja kaikille näiltä väleiltä) – on asia, jota on vaikeampi ostaa ja johon kaikki kuitenkin perustuu. Tietoa ei voi alkaa määritellä ennen kuin tiedetään mistä tiedosta ja tiedossa on kyse. Ja tämä tietämys löytyy ihmisten päästä eikä sitä saa sieltä ulos ennen kuin ymmärtää erilaisten ihmisten mielenliikkeitä ja kiinnostuksen kohteita. Tekniikka astuu peliin vasta tämän jälkeen. 

Emotionaalinen rohkeus, erilaisten emootioiden ymmärtäminen ja mieli, joka on avara kuin maailmankaikkeus, on informaatioarkkitehdin parhain ja ainutlaatuisin työkalupakki. En ole vielä tähän asti hyötynyt minkään muun taidon kehittämisestä yhtä paljon kuin näiden. Jos tulevat 18 vuotta osoittavat nämä ajatukset vääriksi, katsotaan sitä sitten. Siihen asti pitäydyn ihmismielen moninaisten murupolkujen tutkimisessa ja siinä loputtoman kiehtovassa tehtävässä kääntää nämä toimiviksi informaatioarkkitehtuureiksi. 

Jos haluat keskustella lisää aiheesta voit ottaa yhteyttä myyntiin tai rekrytointiin