Tie-to on

Tie-to = val-taa

Vieläkin voi törmätä konkreettisesti henkilöön joka tietää, että tieto on valtaa. Hän tietää, että sitä mitä et tiedä, et tiedä, eikä pidäkään tietää ilman kaupankäyntiä. Tällaisten kollegat saavat ’nauttia’ työskentelystä herkkusieniorganisaatiossa ja esimiehet eivät uskalla tehdä liikkeitä kriittisen tietäjän kohdalla. Tätä hiljaiseksikin kutsuttua tietoa pyritään hivuttamaan ulos, jopa lypsämään useilla keinoilla, mutta tietäjä tietää tietonsa arvon. Tieto joutuu panttivangiksi ja lunnaita ei edes vaadita. Jos tiedon tuomaa valtaa käyttää väärin tai vastoin oman organisaation tavoitteita, on se täysin verrattavissa fyysisen omaisuuden varkauteen ja tätä varkauden lajia ei ole kriminalisoitu.

Tätä vallankäytön muotoa siedetään usein pakon sanelemana – väärinkäyttäjin ei uskalleta kajota tai ohjata panttaamisen energiaa hyödyllisempään suuntaan. Jaettu tieto jakaa valtaa mutta myös vastuuta huolehtimisesta tietopääomasta, mikä valitettavan usein loistaa poissaolollaan. Laki tiedosta syntyy aina oman organisaation sisällä – mitä tietomme on, mihin sitä käytetään ja mihin ei ja minne se menee vanhetessaan. Jokaisen organisaation tieto-lakikirja on omanlaisensa ja monesta se puuttuu kokonaan – siksi lakityhjiö tuottaa paikallisia autonomisia tietoruhtinaskuntia. (Oikean tiedon levittämiseksi selitys; herkkusieniorganisaatio = pidetään porukka pääsääntöisesti pimeässä ja heitetään säännöllisesti tuoksuvaa lannoitetta päälle.)

Tie-to = ra-haa

Yrityksille ja yhteisöille synnytettävä tieto on arvokasta omaisuutta. Ja on aina ollut. Viisaat sanovat, että tieto(asi) tulee kohdella kuten mitä tahansa muuta omaisuuttasi, joka vaivannäöllä on saatu hankituksi. Todellisuus ei aina heijastele tätä tietopankkiirien tilikirjoilla. Minkälainen on oman organisaatiosi tietotilinpäätös viime tilivuodelta? Jos yhteisössänne on ammoin investoitu toimintoja läpileikkaavaan tietojärjestelmään (vaikka toiminnanohjaukseen), on sen pystyttämiseen uhrattu aika ja raha pientä sen rinnalla mitä koneiston ruokana käytetyn tiedon hengissä pitämiseen on uhrattu ja mitä tullaan uhraamaan. Itseäni jaksaa hämmästyttää säännöllisesti keskusteluissa ”tiedon hallinnasta” havainto että epäjatkuvuuksien ja suoranaisten virheiden oikaisuun käytettyä panosta ei edes havaita. Näyttää aina kummallisesti löytyvän organisaatiossa näkymättömiä voimia jotka pyyteettömästi ja meteliä pitämättä oikovat (muiden) tietovirheitä. Empiirisen havaintoni mukaan näillä voimilla on usein yhteisenä nimittäjänä n. keski-ikäisen viisaan ja ahkeran naisen habitus (…en tiedä miksi…).

Kun pieneltäkin vaikuttavat viat ja puutteet työketjuissa sekä ydintiedon hallinnassa tiivistyvät tapahtumatiedon (joka on usein ydintieto- + muu tietoelementti) tuottamisessa, räjähtävät syntyneet piilokustannukset eksponentiaalisesti näkyviin raportoinnin uskottavuusongelmien ja integraatioratkaisujen hankaluuksien kautta. Kaikki ovat nähneet tyyppitilanteen missä kriittistä perusraportointia ajetaan henkilökohtaisissa exceleissä koska vain tätä kautta saa raportointivastaava kontrollin tunteen työnsä tuloksista. Tässä tapauksessa joku on ottanut organisaation tiedon lain omiin käsiinsä – kuka?

Tie-to = työ-tä

Nykysuomen sanakirjan mukaan Suomen kielen verbi ”tietää” johtuu vanhemmasta tie-sanasta, joka on alun perin merkinnyt ’tuntea tie’ tai ’seurata jälkien muodostamaa uraa’. Tieto jättää syntyessään, eläessään ja kuollessaan jäljen ja rikastunut sekä jalostunut tieto ottaa matkallaan tietokavereitaan mukaan ja aiheuttaa vaikeasti ennustettavia seurauksia tulevaisuudessa. Ajattele vaikka henkilökohtaista – tietty hyvin järjestettyä ja metadatoitettua digikuvakirjastoasi – minkä määrän aikaa ja säätämistä oletkaan uhrannut! Muistoille ja tunnearvolle ei voi laskea edes hintaa! Ja kaiken päälle varmuuskopiointihommat!

Tietotyö on tunnettu käsite työmarkkinoilla mutta me Spartassa halutaan nähdä toinenkin selitys asialle. Tietotyö on parhaimmillaan viisaasti valikoivaa huolehtimista organisaation tiedosta mitä ei voi tehdä ilman, että tunnistaa keskeiset ydinelementit (mitä se on) ja ymmärtää mihin me tätä tietoa tarvitsemme (kuka tarvitsee). Turhan tiedon ja turhan tiedon prosessoinnin ymmärtäminen on yhtä tärkeää. Verkkotiedon aikakaudella väitetään kaiken tarpeellisen (ja tarpeettomankin) tiedon olevan helposti saatavilla ilman raadantaa ja silti tiedonhallintaverkkosi voi olla niin suurisilmäinen että se läpäisee kaiken jalokaloista iilimatoihin. Molempiin suuntiin. Vaikka aukko tiedonhallinnassasi olisi miten pieni tahansa, mahtuu sinne isokin asia putoamaan mainiosti. Pieni aukko työprosessissa, ydintietojen ymmärtämätön aliarvostus ja -käsittely tai muu henkisen laiskuuden tunnusmerkki, saa aikaan hidasta mutta järkähtämättömän varmaa eroosiota organisaatiosi kivijalkaan.

Presidenttimme Paasikivi tuumi aikoinaan: ”Uskotaan kuten asioiden toivotaan olevan ja toimitaan ikään kuin se mikä, mitä toivotaan, olisi totta”. Tätä tapahtuu tänä päivänäkin, tietotyössä. Olihan se nyt niin, kuten kerran annoin itselleni kertoa, että oma työ ei maksa mitään?