15
Loka

Kiitos ja anteeksi

Kaikilla yrityksillä on tavoitteena saada parhaat osaajat pysymään talossa mahdollisimman pitkään. Unelmissahan tuottavat, motivoituneet työntekijät kasvavat yrityksen mukana pitkällä tähtäimellä. Todellisuudessa ihmisten tarpeet ja henkilökohtaiset tilanteet vaihtelevat. On tärkeää kehittää yrityksen toimintakulttuuria sellaiseksi, että muuttuviin tarpeisiin voidaan vastata. Aina tämä ei ole kuitenkaan mahdollista. Joskus työntekijän henkilökohtaiset tarpeet ja yrityksen tarpeet eivät vain ole sovitettavissa yhteen, vaikka kummatkin miten paljon tahansa toisin toivoisivat. Esimerkiksi 100% fyysistä läsnäoloa vaativaa työtä ei voi hoitaa etänä toiselta paikkakunnalta. Eteen tulee työntekijän lähtö yrityksestä.

Viime vuosina on, luojalle kiitos, alettu ymmärtämään entistä paremmin yrityskulttuurin merkitystä yrityksen menestymiselle. On maksullisia tutkimuksia, uusia titteleitä ja työryhmiä. Jotkut yritykset päälleliimaavat kuvan hienosta yrityskulttuurista samojen vääristyneiden arvojen ja rakenteiden päälle, ja ihmettelevät sitten, kun työntekijät eivät nielekään ilosanomaa purematta. On myös paljon, paljon yrityksiä, jotka tekevät aidosti töitä, joskus kivuliaastikin peiliin katsoen, paremman yritysmielikuvan puolesta.

Mielestäni yksi aidoimpia mittareita, joita tuon työn onnistumiselle voi saada, on se, mitä ihminen sanoo yrityksestä työpaikan vaihtamisen jälkeen. Tähän liittyy olennaisesti se, millä tavalla lähtö on yrityksen puolesta hoidettu. Miksi niin monessa firmassa käytetään kauhea määrä rahaa rekrytointiin, mutta ihmisen lähtiessä uusien haasteiden pariin panostus on parhaimmillaan monessa tapauksessa kitkerä kuppi kahvia tai mykkäkoulu. Varsinkin IT-alalla piirit ovat pienet ja ihmisillä pitkä muisti. Se viidakkorumpu saattaa rummuttaa rekrytointiin investoidut rahat nopeammin taivaan tuuliin kuin pystyt lausumaan lyhenteen ROI.

Konsulttimme Hanna lähti tänä syksynä kohti uusia haasteita, ja kun lähtöitkut ja skumpat oli hoidettu huolella, saimme seuraavanlaisen viestin, jota lainaan tässä hänen luvallaan. Viestiin on mielestäni kiteytetty se, millaista Spartassa on olla töissä. Yrityksemmehän ei ole valmis tai täydellinen, mutta mikäli meiltä lähtevä työntekijä kokee näin, olemme toden totta oikealla polulla.

Ha, täältä pesee, parasta Spartalla/ssa on ainaski nämä:

  • Avuliaisuus: Onko joku joutunut yksin tuhraamaan jotain? Ei varmasti ole, aina löytyy apua. Ei tosiaan ole yleistä, että tässä mittakaavassa ihmiset luontaisesti jeesaavat ja tukevat, eikä vaan maindaa omia bisneksiään.
  • Asiantuntevuus: Oikeasti pätevää, osaavaa ja taitavaa porukkaa
  • Avoimuus: Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Asioista puhutaan, ne käydään läpi asioina eikä tungeta maton alle virtahepoistumaan. Asiakkaallekin ollaan avoimia.
  • Aitous: Turha pönötys on poissa, ei vedetä rooleja. Ihmiset ovat omia itsejään ja sitä myöten ihan mielettömiä persoonia. Uskon, että vetoaa myös asiakkaisiin, kun konsulentti on aidosti mitä on, eikä vedä kaikki samanlaiset puvut päällä ja samanlaisesta muovinukketehtaasta tulleina. Ihmisten kanssa kuitenkin tehdään töitä, ihmiset tekee töitä, ihmisillä on se taito hallussa – parempi sitten olla sitä. Feikkaaminen paljastuu kuitenkin joskus.
  • Ammattimaisuus: Hommat hoidetaan kunnolla, ei mitään puoliksi hutaistua.
  • Ammattiylpeys: Liittyy moneen muuhun edellä mainittuun, mutta näkyy esimerkiksi siinä arvolupauksessa, jota lunastetaan asiakaskeikasta toiseen. Ei löydy montaa putiikkia, joka kehtaisi.
  • Arvostus: Firmaa ja sen työntekijöitä arvostetaan aidosti, ja se näkyy käytännössä tosi monella tasolla. Erilaiset ihmiset saa kukkia ja rehottaa, ja jos jotain napisemista on, sekin hoidetaan tyylillä ja tsempaten, ei rusikoiden. Myös spartalaiset vaikuttavat arvostavan firmaa, en muista kuulleeni Spartalla kertaakaan sellaista napinaa, mitä käytännössä jokaisessa työpaikassani tähän mennessä on ollut.
  • Ahkeruus: Töitä tehdään eikä sluibailla. Liittyy mm. ammattimaisuuteen ja ammattiylpeyteen. Joukossa ei ole vapaamatkustajia.
  • Asiallisuus: Olennaisimmat hommat hoidetaan asiallisesti, esimerkiksi palkanmaksu, työterveyshuolto jne. sisäisistä ja tietysti asiakaskeikat. Työntekijänä on tosi tärkeää ainakin minulle se, ettei tarvitse jännätä tuleeko palkkaa, missä firma viilaa linssiin, toimiiko puhelin vielä huomennakin jne. Erilaisista persoonista ja Persoonista huolimatta ei ole ikinä hetkeäkään epäilyttänyt, etteivätkö spartalaiset hoitaisi asiakashommia asiallisesti. Ei sulje pois hauskuutta tai hyvää henkeä.
  • Atmosfääri: Hyvä tunnelma, hyvä olla, kotoisaa ja jotenkin tiivis porukka, vaikka hajallaan ollaankin.
  • Allihopa: Ihan jokainen äidin pikku porsas. Ihan mieletön porukka, ihan rehellisesti sanottuna en usko, että koskaan olen tehnyt töitä samanlaisessa sakissa tai tulen tekemäänkään – porukassa, jossa ei heikointa lenkkiä oikein olekaan, kun toiset paikkaa sen, mikä toiselta puuttuu. Kaikenlainen keskinäinen jupina ja kyräily puuttuu. Pitäkää tämä. (Ja mahtavissa tiimeissä olen tehnyt töitä muuallakin, mutta ei tällaisessa!)

Mä olen täällä ihan itku silmässä ja parku kurkussa. Ikävä jo valmiiksi.

Hanna

 

Kiitos Hanna kaikesta. Olet meille rakas ja tärkeä! Meillekin tulee sinua ikävä.

Maria Jokela

-Spartalaisten henkilöstöjen hallitsija