19
Syys

CGI elää 1980-lukua - retrottaako muitakin

Käsiini joutui jo wähän wanha (sopii teemaan) Sovelton Soveltaja-asiakaslehti 1/2014 – toki juuri niin objektiivinen faktojen tulkki kuin vain voi asiakaslehden pahimmillaan voi kuvitella olevan. Tarina (s.12) CGI:n projektijohtamisen asiakaslupauksesta (”Hurja asiakaslupaus”) oli pysähdyttävä. Sen sisältö oli myös pysähtynyt: CGI, tämän maan suurimpia ”IT”-toimijoita kertoo avoimen rehellisesti, miten pysähtynyt toimittaja se on. Pelottavaa asiakkaille – ovatko hekin näin pysähtyneitä? Miettisin myös Soveltona, mitä se itsestään viestii projektioppisparraajana tässä yhteydessä. Olisin jättänyt julkaisematta, vaan hyvä, että julkaistiin: opitaan me muut jotain, ehkä CGI:kin samalla.

”Ylivoimainen laatu on valttikorttimme, jolla erotumme muista alan yrityksistä, sanoo CGI:n laatuprosesseista vastaava johtaja Heikki Tiihonen”. Vielä reilu vuosi sitten (tarinan ajankohdasta) CGI tarinan mukaan toteutti 50% asiakasprojekteistaan suunnitellussa aikataulussa ja budjetissa. Ilmeisesti vielä silloin tämä ei ollut se ”Hurja asiakaslupaus”, koska jutun ajankohtana prosentit olivat jo lähellä 80. Magiaa! 1,5 vuotta sitten ei ehkä siis kannattanut olla nykäsmäisen fifty-sixty-toimittajan CGI:n asiakkaana, nyt voi olla jo turvallisemmin mielin! Lasku liene silti sama, päätyykö asiakas 80% onnistuneiden vai 20% epäonnistuneiden projektien joukkoon. Onko sillä oikeastaan väliäkään? Silti, jos oikeasti joka viides projekti sakkaa niin en todellakaan puhuisi mistään ylivoimaisesta laadusta.

Koko pointti, miksi tähän tartuin: miten noin mainittava toimija voi mittaroida asiakkaan kanssa onnistumistaan alkukantaisten projektimetodiikkojen kolmikantamittarein: aikataulu, budjetti ja sovittu laajuus… ai, mutta… eihän tässä edes puhuttu mistään laajuudesta (scope), vain aikataulusta ja hinnasta, hups. Vaikka puhuttaisiin laajuudestakin, niin… ei helvetti, ihan rehellisesti. Jos CGI:n toimituksen vaikuttimet ovat budjetti ja aikataulu sekä jonkinlainen mainittu ”asiakastyytyväisyys”, niin onnea matkaan CGI:n asiakkaat! Tiedätte, mitkä vaikuttimet teidän projektinne ”onnistumista” ajavat ja ilmeisesti tätä haluatte.

Olisiko ihan hassu ajatus, että miettisi vaikka ”vaikuttavuutta” (joka on ärsyttävän trendikkäästi joka paikassa), eli saatiinko mitään oikeaa edes aikaan? Voihan toki laskukin olla ”vaikuttava”, vaan saatiinko toimintatapoja muutettua, tehostettiinko toimintaa, käytetäänkö mahdollista kehitettyä järjestelmää (jotka lienevät CGI:n pääfokusalueita tekniikkatalona) vielä kuukauden päästä? Vai poltettiinko asiakkaan rahat teennäiseen muutokseen (sitähän projektit ovat, muutoksen instrumentteja) ja asiakas palasi vanhoihin toimintamalleihinsa parin viikon päästä?

Olisiko kovin kerettiläistä CGI:nkin kaltaisen toimijan alkaa miettiä ”tuoteonnistumista” ”projektionnistumisen” sijaan? Tuoteonnistuminen tarkoittaa vähän tiivistäen sitä, että ”tehtiinkö jotain sellaista, joka tuotti muutoksen, jota haettiin”. Vai onko tämä liian hankalaa tai epävarmaa laatumittareiden osalle? Vai eikö tällaista vain osattaisi mitata? Vai olisivatko tulokset vain noloja?

Anysay, pointti tiivistäen, mitä varmaan odotit, on: 2010-luvulla, vaikka muodit pyörivätkin sykliä ja 1970-1980-lukujen kuosit tulevat taas uudestaan, ei enää yhdenkään asiakkaalle projekteja toimittavan toimijan tulisi mitata toimitustaan 1970-luvun mittarein. Eikä kenenkään asiakkaan pitäisi olla niin tyhmä, että ostaa joltakulta toimittajalta toimitusta näillä kriteereillä onnistumisen määrittämisestä. Laskeutukaa serkut alas puista, ei täällä vastuullisten ja itsensä likoon pistävien toimittajien maailmassa nyt ihan niin hirveää ole! Jos ei muuta, niin meidän projektipäälliköilläkin on ihan tunne oman työnsä merkityksestä, kun tietävät sen äärimmäisenä mittarina kuitenkin olevan sen ”oikean onnistumisen” ts. ”sainko minä aikaan jotain muutosta, jolla on merkitystä”.

Voin tulla sparraamaan teitä ja ottamaan vastaan, että hyppynne puusta ei sattuisi nilkkaan. Siellä puussa vielä kökkiessänne voitte vaikka lukaista tämän abstraktin ja josko lamppu syttyy, niin sivistää itsenne tällä maan mainiolla aihetta selventävällä gradulla. 🙂 Tiedän, mistä puhun ja olen PMP-tutkintoni ensimmäisten joukossa 2003 Suomessa suorittanut (mihin kannattaa suhtautua varauksella) – en siis vain soita suutani, vaikka sitäkin teen! 🙂